Ajatuksia opetuksesta

Musiikki kuuluu kaikille

Jostain syystä tänä päivänäkin elää yhä harhakäsityksiä ”vain ne jotka osaavat, voivat harrastaa musiikkia”, tai ”musiikkia ei kannata harrastaa, koska ei minusta koskaan kuitenkaan tule mitään oikeaa”.

Jos ainoastaan huipulle tähtäävät saisivat harrastaa liikuntaa, olisi Suomi jo täyttynyt aikoja sitten – ei niinkään ihmisten lukumäärästä, vaan ihmisten ylipainon, koo’on puolesta.

Tutkimusten mukaan musiikki on tärkeämpää ja merkityksellisempää juuri niissä maailman maissa, joissa taloudellinen kehitys ei ole välttämättä vielä korkeaa. Näissä musiikkikulttuureissa, kuten vaikkapa afrikkalaisessa, tekeminen on vielä usein myös enemmän osallistavaa: yhteisön jokainen jäsen saa soittaa ja/tai laulaa.

Siksipä tuntuukin vieraalta, että meillä länsimaissa osallistuva musiikkikulttuuri on jatkuvasti vähenemään päin. Usein kuulee: ”e-en soita tai laula, mutta kuuntelen sujuvasti” -tyyppisiä kommentteja. Musiikin tuottaminen on meidän kaikkien yhteistä omaisuutta.

”Opettajan tehtävä on tehdä itsensä tarpeettomaksi.”

Näinä päivinä jos minä tämä klassinen kasvatusfilosofinen lausahdus on ajankohtaisempi kuin aiemmin. Internet pursuaa vapaata opetusmateriaalia: YouTubessa on tuhansittain ”opi soittamaan se ja tämä biisi” -videoita. Nuotteja halutakseen ei tarvitse kiirehtiä kirjakauppaan tai kirjastoon, vaan kappaleen kuin kappaleen soinnut löytää hetkessä kirjoittamalla hakukoneeseen: ”chords Kappale X”. Eikun soittamaan. Ai niin, opetellaanpa ne soinnut ensin.

Opettajan rooli on olla tukija, kannustaja ja motivaattori. Olla se, joka saa oppilaan sisäisen palon heräämään. Opettaja on se, joka tökkää luonnostaan uteliaan etsijän oikeaan suuntaan saaden lopulta oppilaan itsensä opettamaan itseään.

Kaiken kaikkiaan:

Tavoitteena on elinikäinen musiikkiharrastus!

Oppia oppimaan.

Miten tähän voitaisiin päästä?

Yksilöllisyys

Jokainen meistä on erilainen oppija ja jokaisella on oma musiikkimaku. Niinpä yksityisopetuksessa ei ole mielestäni olemassa yhtä oikeaa soittokirjaa, jota soitattamalla kaikki oppilaat oppivat. Tärkeintä on valita kunkin oppilaan opetussisällöt oppilaan oman taitotason ja ennen kaikkea, oppilaan oman kiinnostuksen mukaan.

Soittomateriaalin etsimisen lisäksi tykkään tuottaa opetusmateriaalia paljon myös itse. Mikään ei ole palkitsevampaa kuin löytää juuri tietylle oppilaalle uniikki, mieluinen biisi. Joskus se biisi voi olla mitä hulluin, erikoisin ja harvinaisin, mutta juuri se biisi voi olla juuri sille oppilaalle se maailman tärkein ja parhain.

Teknologia, uutta yhteisöllisyyttä

Ennen yksityisopetus saattoi olla hyvinkin yksinäistä puurtamista. Teknologia on muuttanut tätä puolta rajusti. Erilaisten sovellusten avulla löytää helposti mukana soitettavaa materiaalia jo ensimmäisesta soittotunnista lähtien. Koskaan et ole enää yksin. Yhdessä ja yksin: käytännössä jo pelkästään tabletilla voi äänittää itse tuottamia lauluja ja jakaa niitä lähipiirille kuultaviksi – tai sitten vain nauttia omasta soitosta aivan itsekseen kuunnellen.

Esimerkki hyvästä teknologian suomasta yhteisöllisyydestä on käyttämäni yhteisäänitteet. Yksi oppilas äänittää kappaleeseen pianon, toinen laulun ja kolmas rummut jne. Oppilaat saattavat olla aivan eri kouluilta, eivätkä ole koskaan edes nähneet toisiaan. Silti he soittavat yhdessä samalla äänitteellä.

Irealpro
iRealPro -sovellus säestää oppilasta.

Yleismuusikkous

Kuka sanoo, että pianotunnilla tulisi soittaa vain pianoa? Mahdollisuuksien mukaan aivan yhtä hyvin voidaan soittaa rumpuja, tutustua kitaraan, puhumattakaan laulamisesta tai tabletin musiikinteko-ohjelman käytön opettelemisesta. Itse koen soittotunnit enemmänkin yksityisinä musiikintunteina: tärkeintä ei ole se mitä tehdään, vaan se, että tehdään sitä mikä oikeasti kiinnostaa.

Gb kitara
Garage Band -sovelluksella kitaran ohjelmoimista omaan biisiin.

Luovuus

Jo pienimmät lapset jokeltevat ja keksivät jatkuvasti omia lauluja. Ihminen on kumman luova otus. Jostain syystä vain se itsekritiikki tahtoo kasvaa erityisesti iän myötä ja piilottaa siten tätä luovuutta. Jokainen osaa tehdä oman laulun ja minusta juuri tämä luovuus on arvokkainta musiikissa. Ei missään nimessä varsinainen lopputulos tai pyrkimys mestariteokseen, vaan se matka, mitä on vietetty.

Musiikin tulee olla kivaa!