Kuka minä olen?

Hei!

Olen Matti Riekki, eli Riekin Matti – vuonna 1984 syntynyt kasvatustieteiden kandidaatti ja musiikinopettaja Oulusta. Reilun kolmenkymmenen elinvuoteni aikana olen ehtinyt puuhastella yhtä jos sun toista musiikin parissa.

img_7780

Aloitin pianonsoiton 6-vuotiaana. Poikakuoro Ynnin Poikiin liityin tokaluokkalaisena. Aloin soittamaan lisäksi lyömäsoittimia ala-asteen kolmannella musiikkiluokalla. Vähitellen yläasteen ja lukion aikana kiinnostuin myös muista perinteisistä bändisoittimista, kitarasta ja bassosta. Kirjoitin ylioppilaaksi vuonna 2003 Madetojan musiikkilukiosta.

Varusmiespalvelusvuoden jälkeen aloitin opiskelut musiikinopettajaksi Oulun Yliopiston musiikkikasvatuksen laitoksella. Tuolloin aloin myös ensimmäistä kertaa opettamaan soittoa. Pidin opiskelujeni lomassa soittotunteja Myllyojan ja Koskelan ala-asteella.

Jo ammoisina lukiovuosina aloitettu bändikeikkailuharrastus vei kuitenkin vähitellen mennessään ja neljän opiskeluvuoden jälkeen päätinkin siirtää opiskelut syrjään eksyen vähitellen kokopäiväiseksi keikkamuusikoksi. Nelostien koluamista kertyikin lopulta kuutisen vuotta pääosin Suvi Teräsniskan bändin kosketinsoittajana ja bändisettien laulajana. Muita säestettäviä näiden vuosien aikana oli esimerkiksi Tomi Metsäketo, Matti Esko ja Olli Lindholm.

Konserttikiipparit

Päätoimisen bändeilyn ohella harrastin toki muutakin keikkailua aina lastenmusiikkiprojekteista akustisella kitaralla säestettyihin trubaduuri-keikkoihin tai coktailtilaisuuksien taustapianomusiikkiin. Tuhansia keikkoja on tullut siis soitettua hyvin, hyvin monenlaisissa tilaisuuksissa.

Vähitellen koin, että keikkamuusikkous oli tullut tiensä päähän ja oli aika keksiä jotain uutta. Matkustettuani talvella 2015 viisi kuukautta ympäri maailman, olin valmis palaamaan takaisin yliopiston penkille. Lukuvuoden 2015-2016 aikana työstin loppuun aiempia opintoja kandidaatin tutkinnon verran. Kandidaatin opinnäytetyöni kirjoitin otsikolla ”Populaarimusiikin analysointi.”

Vuodet kentällä ovat tuoneet roppa kaupalla kokemusta, näkemystä ja välillä jopa sopivaa etäisyyttäkin musiikkiin. Tuntuu, että olen lopulta löytänyt oman opetustyylini ja tiedän mitä haluan oppilailleni antaa – saman elinikäisen innostuksen musiikkiin.